Tässä iloksenne Savolaisen Eijan matkakertomus 1.12.2012 pikkujoulumatkasta Joensuuhun
Pron Savo-Karjalan alueen pikkujoulu
Kylläpä kuulkaa kehtuutti 1.12. ruveta melkein heti aamupalan jälkeen laittautumaan ja paremmin paikauttua päällensä vetämään. Varsinkin, kun reissunaisena olin vasta edellisenä iltana rojauttannut edellisen viikon kassin nurkkaan. Mikä pikkujouluun lähtöaika se tällainen on, kun jo ennen puolta päivää pitää taipaleelle kammeta. Oltiin lähdössä 15 henkilön voimin Joensuuhun Pron Savo-Karjalan alueen pikkujouluihin.
Matkaan pörhällettiin liikenneasemalta Kangaslammin Auton pikkubussilla. Puolitoistatuntinen matka sujui kokolailla rattoisasti muiden kanssa haastellessa. Saavuimme ihan sopivasti Joenkaupuntiin ja eikun sisälle kauniiseen teatterirakennukseen. Siellä meidät vastaanottivat järjestelytoimikunnan Eeva Raassina ja Jukka Mutanen. Ennen saliin pääsyä kerkesi huikata muutaman sanan tuttujen kanssa. Meitä oli saapunut ympäri Savoa ja Karjalaa noin 250 prolaista aveceineen alueen pikkujouluun.
Esityksenä meillä oli Ray Cooneyn ”läheltä piti” –farssi Munaako herra ministeri. Mitähän elinkeino-ministerille ja seurueelle tapahtuikaan Vaakunan sviitissä numero 648. Voin kertoa, että kaikkea mahdollista sattui ja tapahtui. Kyllä siinä pieni tuskan hiki tuli ihan katsomon puolella herra ministerin puolesta. Nauruhermoja kutkuteltiin useampaan kertaan ja brittihuumori tuntui uppoavan savo-karjalaiseen yleisöön oikein hyvin, meinaan jos naurun purkahduksissa mitataan. Ja niinhän sen pitää ollakin, että pikkujoulussa on hyvä kevyt tunnelma ja nauruhermot pinnassa.
Esityksen jälkeen meille oli katettu jouluruoka, tunnelma oli varsin pikkujouluinen hämärtyvässä iltapäivässä kynttilöiden ja kattokruunujen loisteessa. Ja täytyy sanoa, että ruoka oli todella hyvää karjalaisine herkkuineen, tarjolla oli karjalanpiirakoita, lammasta ja herkkuja laidasta laitaan. Tarjoilu toimi hyvin noinkin isolle joukolle. Ruokailun lomassa rupateltiin mukavia lähellä istuvien kanssa. Ja kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun vastapäätä istuva siilinjärveläinen pariskunta kertoi tulevansa Varkauteen teatteriin, koska oli kuullut Tähdet tähdet –esityksestä niin hyvät arvostelut.
Syötyämme olikin aika lähteä kotimatkalle, eikä dramatiikkaa puuttunut. Päästyämme Liperin aukeille laakeille alkoi rengas klonksuttaa ja matkanteko tyssäsi siihen. Mutta hätäkös meillä lämpimässä autossa ja juuri kun vitsinkerronta alkoi päästä vauhtiin, tulikin teiden ritari ässä meitä pelastamaan.( Ihan sisäpiirin tietona, Kotkaan ei ehkä savolaisten kannata mennä, eivät ne siellä ymmärrä meitä. ) Matkanjohtaja Oiva otti urheasti ”poliittisen vastuun” pitkittyneestä matkanteosta vedoten aikaisempiin hieman skeptisiin lausuntoihinsa. Mutta niin kuin politiikassakin, ei ay-toiminnasskaan koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, kenties saamme kuitenkin nähdä Oivan ensi vuonnakin vaikka matkanjohtajana.
Jatkoille karautimme komeasti isolla bussilla ja kyllähän tulomme aivan aiheellisesti huomattiin. Ilta päättyi todella mukavissa tunnelmissa lähi baarissa ystävien seurassa rupatellen vanhoja ja uusia. Halatessamme hyvästiksi ja toivotellessamme mukavaa joulun aikaa, oli hyvä mieli ystävien tapaamisesta ja tosi mukavasta pikkujoulusta. Kaunis kiitos aluetoiminnan ja yhdistyksemme ihmisille järjestelyistä!
TUNNELMALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE TOIVOTTAEN!
Eija Savolainen
