Tapahtumakertomus Tallinnan kevätristeily 2010
Joensuun Tietoliikenne TU ry:n järjestämä jo perinteeksi muodostunut kevätristeily suuntasi tänä vuonna rapakon yli Tallinnaan. Ajankohdaksi valikoitui tarkan pohdinnan jälkeen 17.4.-19.4.2010. Edellisestä risteilystä olikin jo kulunut mukavasti aikaa, joten yhteinen matka yhdistyksen jäsenien kanssa oli jo paikallaan.
Matkan suunnittelu alkoi hyvissä ajoin yhdistyksen hallituksen helmikuun kuukausikokouksessa ja matkan järjestämisestä vastasi Jukka Mutanen ja Kari Lappalainen. Emme suinkaan unohda Tapio Takkusen roolia. Tapsa järjesti bussikuljetuksen ja "virvokkeita" bussimatkan ajaksi. "Aikainen lintu madon nappaa"! Tämä sanonta piti paikkaansa tälläkin kertaa. Näitä aikaisia lintuja oli ilmeiseti liikkeellä, sillä huhtikuun loppupuoli oli jo hyvin pitkälle varattu täyteen. Onneksemme saimme vielä yhdistykselle nipun lippuja, joten perinteestä ei tarvinnut luopua. Hyvä niin!
Jäsenistölle tiedotimme risteilyn järjestämisestä helmikuussa. Samalla tiedotimme kevätkokouksen järjestämisestä. Viestissä kerroimme pienestä palkinnosta, joka arvottaisiin kevätkokoukseen osallistuvien, ei johtokunnan jäsenten kesken. Palkintona oli ilmainen risteilymatka ja arvoa tälle palkinnolle tuli 92 euroa. Kevätkokoukseen osallistuikin sellaisia jäseniä, jotka eivät ole yhdistyksen johtokunnassa ja näin ollen pääsimme järjestämään vähintään jännittävän arvonnan. Ei se ehkä ihan vetänyt vertoja lauantain lottoarvonnalle, mutta kyllä yhdistyksen järjestämä arvonta tuli hyvänä kakkosena. Arvonta toteutettiin virallisten valvojien tiukassa valvonnassa ja voittajaksi selviytyi Sirpa Mutanen!
Nyt jäsenistö oli tietoinen risteilystä ja saatoimme jäädä odottelemaan runsaslukuista ilmoittautumisten sumaa. Kari oli ystävällinen ja rupesi koostamaan lähtijälistaa ilmoittautuneista. Matkaa varten varattu linja-auto mahdutti maksimissaan 56 ensiksi ilmoittautunutta. Ilmoittautuneita tuli tasaisesti, mutta täyttä autoa, emme valitettavasti saaneet. Mukava oli kuitenkin nähdä lähtijälistalta paljon sellaisia nimiä, jotka eivät ole aiemmin olleet yhdistyksen risteilyllä mukana. Yhtä mukava oli myös todeta, että mukana oli myös kokeneempaa kaartia, johon allekirjoittanut laskee jo itsensä kuuluvan. Myöhemmin selvisi myös, että Metallica on konsertoimassa samaan aikaan Tallinnassa.
Matka-ajankohta läheni ja viimein koitti odotettu vapaa viikonloppu. Perjantaina oli pakkaamisen paikka. Matkalaukun lisäksi reppuun tuli lähtijälista sekä hiukan omia matkaeväitä. Vielä iltasella muistin, että olin lupautunut järjestämään tietovisan menomatkalle. Ilta kuluikin rattoisasti kysymyksiä miettien ja yhtä äkkiä huomasin kellon olevan jo 22.45. Tässä vaiheessa oli viimeinen tarkistus tavaroihin paikallaan ja sen jälkeen nukkumaan. Aamulla herätys oli kello 05.15. Aamupalan ja virkistävän suihkun jälkeen saapuikin jo hovikuljettaja. Tavarat autoon ja suunnaksi otettiin Matkustajapysäkki torin laidalta. Pysäkille saavuttiin noin 06.10 ja Savo-Karjalan linja-auto kuskeineen odottikin jo paikalla. Tässä vaiheessa tuli vielä joitakin valitettavia viime hetken poisjääntejä, sillä ihmisen pahin vihollinen kevätflunssa oli valitettavasti kellistänyt osan matkalle lähtijöistä. Loppujen lopuksi matkaan lähdimme kokoonpanolla 19+1.
Kello pykälässä ja lähtijälistaan viimeinen vilkaisu.
Kaikki lähtijät olivat ajoissa paikalla, joten linja-auto starttasi matkaan alkuperäisen aikataulun mukaan kello 06.30. Siltakadulta käännyimme Torikadulle, josta edelleen käännyimme Koskikadulle. Koskikatua jatkoimme usean korttelin matkan, josta poikkesimme Kalevankadun kautta takaisin Siltakadulle. Reissu ei suinkaan ollut vielä ohi, vaan tällä hetkellä bussin keula osoitti kohti Siilaisen eritasoliittymää, josta laskeuduimme Kuopioon menevälle Kuopiontielle. Matkanjohtajan ominaisuudessa tässä vaiheessa oli hyvä ottaa bussin sisämikrofoni käteen ja toivottaa yhdistyksemme jäsenet tervetulleeksi alkavalle matkalle. Matkan varrelta saimme mukaan vielä yhden jäsenen, joten olimme saavuttaneet bussimatkalle osallistuvien henkilöiden maksimimäärän 20+1. Helsingistä mukaan lähtisi vielä yksi jäsen. Koska matkalla oli paljon myös uusia tuttavuuksia, matkanjohtajan täytyi pitää huoli, että matkatavat tulevat kaikille tutuksi. Tärkeintä oli varmistaa, että pitkällä matkalla, jokainen nauttii tarpeeksi nesteitä, sillä nestehukka on mitä vaarallisin kulkutauti. Tapsaa saimmekin kiittää siitä, että jokaiselle löytyi tarpeeksi itselle sopivaa juotavaa ja näin ollen nestehukan vaara oli jokaisen osalta väistetty. Ensimmäinen taukopaikka eli Varkauden ABC tulikin eteen yllättävän nopeasti. Mutta niinhän se menee, että hyvässä seurassa aika rientää. Varkaudessa vietimme aikaa 20 minuuttia. Jokainen sai mahdollisuuden nauttia hiukan aamupalaa ja sen jälkeen matka jatkui. Matkustajien laskeminen ja sen jälkeen peukku ylöspäin kuin Collosseumilla konsanaan, jonka seurauksena ei koittanut vapaus, vaan bussin hallittu liikkeellelähtö. Pian ensimmäisen tauon jälkeen olikin vuorossa tietovisa, johon olin kysymyksiä huolellisesti laatinut. Tietovisan todella onnelliseksi voittajaksi selviytyi varamatkanjohtaja Tapio "Tapsa" Takkunen. Kysymyksessä ei ollut sisäpiiritiedon väärinkäyttäminen, koska kysymyskuori oli sinetöity ja se avattiin juuri ennen visan alkua. Tietovisan jälkeen olikin jo vuorossa toinen pysähdyksemme ja taukopaikaksi oli valikoitu Kuortin ABC. Kuljettajan pakollisen tauon myötä taukoaikaa oli 45 minuuttia, joten tässä vaiheessa oli vuorossa vähän tukevampi lounas. Lounaan jälkeen alkoi viimeinen etappi kohti Helsinkiä.
Hedelmämehua!
Tauko Kuortin ABC:llä.
Kellon lyödessä jo iltapäivän puolta kohosi silmiemme edessä suuri ja mahtava täynnä historiaa oleva rakennus. Jos nuo seinät osaisi puhua, mitä kaikkea ne voisivatkaan kertoa. Tarinoita varmasti riittäisi. Olimme tulleet… Länsisatamaan! Matkanjohtajat Mutanen ja Lappalainen suuntasivat terminaaliin hakemaan lippuja matkaaville jäsenille. Koska takana oli pitkä matka, matkalaiset saivat kyllä jaloitella, mutta alueelta poistuminen oli ehdottomasti kielletty. Terminaalissa ei ollut onneksi jonoa, joten matkaliput saimme haltuumme nopeasti. Palasimme linja-autolle jakamaan liput jonka jälkeen, jokainen pääsi viettämään laatuaikaa terminaaliin. Taisipa 90 % matkalaisista suunnata vessaan. Matkanjohtaja otti itse suunnaksi toisessa kerroksessa sijaitsevan anniskelualueen ja tilasi kummipojan sanojen mukaan sitä aikuisten juomaa. Laivan lähtöön oli vielä aikaa, joten juoman sai nauttia kaikessa rauhassa. Onnekseni seuraani eksyi myös muutama yhdistyksen jäsen, joten saatoimme vähän naureskella kaiken näköisille eri asioille.
Perillä länsisatamassa!
Pikkuhiljaa kello alkoi lyömän jo niin paljon, että oli aika ottaa asemat ja juosta ensimmäisten joukossa kyynärpäätaktiikka hyväksi käyttäen laivaan. No mutta ei näin. Todellisuudessa menimme oikein hyvässä järjestyksessä viimeisten joukossa laivaan ja sen jälkeen etsimme sopivat paikat mihin viimein pääsisi istumaan. Tähän mennessähän bussissa ei ollut saanut istua kuin tarpeeksi. Tästä alkoi viihtyisä, mutta loppujen lopuksi varsin lyhyt laivamatkamme kohti Tallinnaa. Tallinnaan saavuimme aikataulun mukaan, josta otimme pikaisen siirtymisen linja-autoon. Tässä vaiheessa oli erittäin mukava huomata, että kaikki matkalaiset olivat vielä tallella. Vielä pääluvut yhteen ja matka jatkui kohti Tallink City Hotellia. Nopean ajomatkan jälkeen saavuimme hotellille ja muiden jäädessä vielä bussiin odottamaan, suurmestarit Mutanen ja Lappalainen suuntasi hotellin Repectioniin. Keskustelu hotellivirkailijan kanssa selvitti vielä sen, että jokaisen matkalaisen osoitteet tuli kirjata järjestelmään. Tässä vaiheessa Mutanen jäi täyttämään listaa ja Lappalainen lähti jakamaan huonekortteja. Loppujen lopuksi saimme aikaan täydellisen osoitelistan ja majoittuminen hotelliin saattoi alkaa. Majoittumisen yhteydessä esitimme idean yhdistyksen yhteisestä päivällisestä ja halukkaita osallistujia oli noin kymmenen. Otin itselleni AP:ksi valmistella päivällisen. Pikaisen majoittumisen/suihkun jälkeen suuntasin jo aiemmin niin tutuksi tulleeseen Repectioniin ja pyysin ravintolasuosituksia virkailijalta. Valitsin vakaata harkintaa käyttäen päivällispaikaksi paikallisen ravintolan, jonne hotellivirkailija teki pöytävarauksen. Kun päivällisajankohta koitti, kokoonnuimme porukalla ala-aulaan, josta suuntasimme kahdella taksilla Vanhaan kaupunkiin. Selostin todella huonolla englannilla molemmille takseille määränpään ja sain sitten kuulla myöhemmin, että takimmaisen taksin kuljettaja puhui todella sujuvaa suomea. Ravintola oli ihan iloinen yllätys. Henkilökunta oli todella kohteliasta ja astiatkin katettiin valkoisten hansikkaiden kera. Harva voi sanoa myöskään, että on käynyt uunissa vessassa, mutta minä voin. Ravintolan vessa oli nimittäin rakennettu vanhan lämmitysuuniin. Eksoottista! Ruoka oli mainiota ja erillinen laskukin saatiin, aivan kuten oli pyydetty. Ravintolassa vietetyn ajan jälkeen oli aika suunnata takaisin hotellille. Tällä kertaa matka taittui jalan ja mennessä tuli pysähdyttyä viinakaupassakin. Harvoin alkoholiostoksilla olen tuntenut oloani niin turvatuksi kuin nyt. Kaupassa oli seuranani kaksi poliisia ja neljä järjestyksenvalvojaa. Se jäi epäselväksi miksi he siellä olivat, mutta allekirjoittanut kieltää jyrkästi sen, että ne olisi ollut siellä minun takia. Heräteostosten jälkeen olimme takaisin hotellilla. Tämän jälkeen suoritin muutaman puhelinsoiton ja illan viettäminen alkoikin todella hyvässä seurassa. Ilta kesti vielä pitkään, mutta mitään yksityiskohtia EI julkaista. Tämä materiaali on luokiteltu ERITTÄIN SALAISEKSI!
Tallink City -hotelli.
Hotellin baari.
Aamulla heräsimme kuka missäkin fiiliksissä. Allekirjoittanut ei jaksanut herätä vielä hotellin aamiaiselle ja äänikin oli vähän paineessa. Tämä johtui varmaankin siitä, että hotellin ilmastointi jäi yöllä puhaltamaan kylmää ilmaa koko tehollaan. Ensimmäisenä tulevan päivän ohjelmassa oli vierailu paikalliseen "ravitsemusliikkeeseen", jossa viihdyimme hitusen vajaa kaksi tuntia. Ilokseni huomasin, että kaikki oli selvinnyt illan riennoista ja kokoontuivat hotellin eteen kello kaksitoista, kuten edellisenä päivänä olimme sopineet. Ravitsemusliikkeestä matka jatkui bussin kuljettamana kohti uutta Rocca Al Maren ostoskeskusta. Moni oli jäänyt jo matkasta pois ja nautti Tallinnan nähtävyyksistä ja ostosmahdollisuuksista omissa porukoissa. Itse en kuitenkaan edellä mainitussa ostoskeskuksessa ollut aiemmin käynyt, joten uteliaisuus voitti ja annoin bussin viedä mukanaan. Pienen ajomatkan jälkeen saavuimme ostoskeskuksen parkkipaikalla eikä talouden taantumasta kyllä ollut merkkiäkään, kun katsoin silmän kantamattomiin jatkuvaa täyttä parkkipaikkaa. Noin puolentoista tunnin katselmus kauppakeskukseen oli ihan mukava ohjelmanumero päivään. Tulipahan silmäiltyä erinäköisiä "pikkuliikkeitä" ja sen lisäksi tuli nautittua lounasta. Ainoana miinuspuolena mainittakoon, että lounaan saamiseen meni luvatun 10 minuutin sijaan lähestulkoon 25 minuuttia, mutta mihinkäs sitä lomamatkalla on kiire. Ostoskeskuksesta matka jatkui takaisin hotellille, jossa allekirjoittanut torkahti vielä pienet päiväunet. Nokosten jälkeen lähdimme pienellä porukalla etsimään näköalatasannetta, josta saattoi katsella Tallinnaa vähän korkeammasta perspektiivistä. Pienen kävelylenkin jälkeen löysimmekin tällaisen paikan ja pysähdyimme ottamaan joitakin kuvia sekä juomaan "tasoittavat" edellisillan kunniaksi. Taisi kyllä olla niin, että ainoa joka tasoittavia kaipasi, oli juuri allekirjoittanut. Tässä vaiheessa päivä alkoi jo kääntyä ehtoon puolelle ja alkoi olla aika hipsiä takaisin hotellille. Aamupäivästä nautittu lounas oli myös imeytynyt tehokkaasti elimistöön ja alkoi olla aika suunnitella illallista. Perinteisesti olen aina halunnut syödä matkalla yhden kunnon pihvin, jos se vain on ollut mahdollista. Tällä kertaa illastimme hotellin välittömässä läheisyydessä sijainneessa Steak House –ravintolassa. Ravintolassa otettiin totisesti miehestä mittaa sillä aterian nimeksi oli valikoitunut osuvasti "Miehen mitta". Annos oli sen verran kookas, että jälkiruokaa ei tarvinnut erikseen nauttia. Ei ainakaan jäänyt nälkä ja se oli pääasia. Ruokailun jälkeen Tapsa vielä nappasi muutaman hämäräkuvan ja sen jälkeen vetäydyimme hotellin aulaan nauttimaan parit huurteiset. Tässä yhteydessä vaihdoimme vielä kuulumisia muun seurueen kanssa, jonka jälkeen oli hyvä vetäytyä yöpuulle.
Rocca Al Mare.
Turisti eksyksissä!
Vanha kaupunki.
Uusi kaupunki.
Maanantaiaamu alkoi paljon valoisemmissa merkeissä, kuin edellinen aamu. Herätys oli asetettu herättämään 7.00, jonka jälkeen suuntasin suihkun kautta aamupalalle. Aamupalalla oli vielä hyvä muistuttaa matkalaisia lähtöajasta, joka koittasi 9.30. Lähtöajan koittaessa kaikki oli paikalla ajallaan, joten pääsimme suuntaamaan bussilla kohti D-terminaalia. D-terminaalissa meitä odotti tuttu näky. Terminaali oli vaihteeksi remontin alaisuudessa. Meinasiköhan se koskaan valmistua? Vähän aikaa terminaalissa palloiltuamme, pääsimme jo siirtymään valtamerialus M/S Stariin. Laivan lähdettyä satamasta, kaikki kerkesi tekemään vielä viimehetken heräteostokset Tax Free –myymälästä. Tästä ei aikaakaan, kuin Suomen rannikko ja Helsinki loisti horisontissa. Rantauduimme länsisatamaan kello 13.00.
Matka alkaa kohti Suomea!
Kello 13.30 kaikki matkalaiset olikin jo linja-autossa ja matka kohti Joensuuta saattoi alkaa. Perinteen mukaisesti tulomatka oli paljon paljon rauhallisempi, kuin menomatka. Hyvä näin, sillä moni halusi jo nukkua raskaan reissun jälkeen. Matkan aikana teimme pakolliset kaksi pysähdystä Kuortissa ja Varkaudessa. Oma perinteeni on ollut, että Kuortin ABC:n Wood Parkista on tarttunut jotain mukaan jokaisella reissulla, ja niihän sieltä tuli tehtyä ostoksia tälläkin kertaa. Ostin seinälle roikkumaan puisen horoskooppitaulun. Torkkuessa tulomatka sujui todella leppoisasti ja nopeasti, eikä aikaakaan, kun Joenssuhun oli matkaa enää 20 kilometriä. Tässä vaiheessa matkanjohtajan oli hyvä ottaa mikrofoni käteen ja kiittää kaikkia osallistuneita matkasta. Kiitokset lähtivät myös Savo-Karjalan linjalle ja kuskille, joka jälleen ansiokkaasti kuljetti risteilyporukan läpi yhden mukavan reissun.
"Savo-Karjalan linja antaa hyvää kyytiä vieraille!"
Kiitämme myös kuljettajaa sujuvasta matkasta.
Vielä kerran Joensuun Tietoliikenne TU ry kiittää kaikkia osallistuneita ja toivottaa mukavaa kesää kaikille jäsenille.
Jukka Mutanen
Tiedotussihteeri
